Väittävät, että minun pitäisi sovittaa pienempää kokoa, outoa. 

Minä olen jo tutkinut kotia perinpohjin. Joku kummallinen otus seuraa minua koko ajan, Momoksi sitä kutsuvat. Minä kyllä tykkään siitä, mutta en aina tajua mitä se yrittää sanoa. Varmaan se ihmettelee, miten voin olla näin iso! Varalta minä pörhistän sille muhkeat Puffit, mutta en ymmärrä miksei se säikähdä minua. 

Hitsi, minun isoisoäitini Nella on tosiaan iso! Minua vähän pelottaa, mutta älkää kertoko sitä kenellekään.

Minä syön kovasti, sillä haluan huRRRRjat lihakset!

Tänään veljeni Fannu muutti pois. Seuraavaksi muuttaa Sampo, sitten Soma ja sitten Sky Walker, ja minua pelottaa että jään koko maailmaan ihan yksin. On minulla vähän ikävä äitiäni Isabellea, kaikilla meillä on. Välillä me lutkutetaan toistemme turkkia, se helpottaa ikävöintiä. Äiti ja Metti viihtyvät omassa kodissaan hienosti, eikä äiti ole kaivannut meitä muita. Oikeastaan se oli kyllästynyt meihin. Outoa, mutta kissamaailmassa se on kuulemma normaalia. Onneksi minä en kyllästy minuun.