Mikään ei ole niin turha kapistus kuin valmis kissanlelu. Paitsi tietysti joku miesten hifisubwuufferitingeltangelinsäätöruuvinsäätäjänsäädin. Leikkisä kissa, niin pentu kuin aikuinenkin, leikkii ihan millä vaan. Klassikoita ovat tietysti narut, mehupillit, pahvilaatikot ja ihmisen sormet, mutta pikkukissa leikkii sujuvasti pölyhuituvalla, auringonkilolla lattiassa, sukalla, lattiaharjalla, toisella pennulla, emolla, paperinpalalla, ja niin, myös kissanleluilla. Toisaalta vanha ja laiska sohvakissa ei leiki edes maailman uljaimmalla ja kalleimmalla lelulla, jota varten on Visalla vingutettu kokonainen sinfonia ja tilattu se toiselta puolelta maapalloa, ellei sitä huvita.
Burmat rakastavat huopaleluja. Ne kantavat niitä ympäri kotia voitonriemuisesti naukuen, nakkelevat niitä ilmaan, tunkevat ne pieniin rakoihin ja kaivavat ne esiin, ja kantavat ne leikin lopussa tapettuina ruokakuppiin. Neko tykkää hajottaa pumpulipusseja ja kiipeillä verhoissa, ja burmaporukalla on mahtava vetää hippaa koko kämppä ja ihmisten vatsanahat kiitoratana. Niin huimia ovat joskus ilmaloikat, että kasvattaja uskoo burmien osaavan lentää.
tiistai 31. toukokuuta 2011
maanantai 30. toukokuuta 2011
Vihdoin tuli hetki, jona Martan pitkä pinna petti. Neko kävi liian monta kertaa suhisemassa pennuille ja pätkimässä niitä päähän, ja kiltti Martta sai tarpeekseen. Neko joutui kellahtamaan selälleen matolle ja antautumaan. Pentuja ei tunnu häiritsevän Nekon mahtailu, tai sitten niille on eduksi se, että ne teeskentelevät ettei Neko ole olemassa.
Nella-mummilla on tärkeä isoäidillinen tehtävä: se peittelee pentujen jätökset, joita touhulaiset eivät itse aina muista peittää. Joku pentu saa myös silloin tällöin Nellalta nuolaisun päälaelle. Martalla on tarkka rytmi lapsilleen, aina muutaman tunnin välein se kutsuu pennut kurahdellen välipalalle. Pentujen painot nousevat hurjaa vauhtia, Jura painaa jo yli 600 grammaa, ja kevein Isabellekin 522 grammaa. Ja niin, onko kasvattaja muistanut mainita että pennut ovat hurmaavia? Ja ihania. Ja täydellisiä. Ja kaikkea ihanan ja täydellisen välistä. Eikä epäilystäkään, etteivätkö ne tietäisi sitä itse.
Nella-mummilla on tärkeä isoäidillinen tehtävä: se peittelee pentujen jätökset, joita touhulaiset eivät itse aina muista peittää. Joku pentu saa myös silloin tällöin Nellalta nuolaisun päälaelle. Martalla on tarkka rytmi lapsilleen, aina muutaman tunnin välein se kutsuu pennut kurahdellen välipalalle. Pentujen painot nousevat hurjaa vauhtia, Jura painaa jo yli 600 grammaa, ja kevein Isabellekin 522 grammaa. Ja niin, onko kasvattaja muistanut mainita että pennut ovat hurmaavia? Ja ihania. Ja täydellisiä. Ja kaikkea ihanan ja täydellisen välistä. Eikä epäilystäkään, etteivätkö ne tietäisi sitä itse.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Kasvattaja kiittää jälleen Pikku Punapippurin Äitiä tämän blogin upeista kuvista: Thank you!
Kissmollin kissalassa käy paljon pikkutyttöjä pentuja hoitamassa, ja pennut suhtautuvat sylittelyyn ja silittelyyn luontevasti ja nautiskellen. Ne ovat taatusti tottuneet käsittelyyn ja sosiaalistuneet ihmiseen. Etenkin Nomi tykkää nukahtaa seitsemänvuotiaan hameenhelmaan.
Pentujen itseluottamusta ei voi kuin ihailla. "Oispa maassa ripa niin nostaisin"-asenne suorastaan säteilee pennusta, joka itsevarmoin askelin harppoo uusia huoneita tutkailemaan, kipuaa itseään korkeampia askelmia, heittää voltin, uhoaa häntä pörhöllä kaikelle liikkuvalle tai päättää puraista pahaa aavistamatonta koirarukkaa korvasta. Martta opettaa kissamaisia taitoja; miten leluhiiri otetaan hengiltä ja miten patjaa pitkin kavutaan. Touhujen päätteeksi pennut asettuvat imemään ja nukahtavat äidin kainaloon.
Kissmollin kissalassa käy paljon pikkutyttöjä pentuja hoitamassa, ja pennut suhtautuvat sylittelyyn ja silittelyyn luontevasti ja nautiskellen. Ne ovat taatusti tottuneet käsittelyyn ja sosiaalistuneet ihmiseen. Etenkin Nomi tykkää nukahtaa seitsemänvuotiaan hameenhelmaan.
Pentujen itseluottamusta ei voi kuin ihailla. "Oispa maassa ripa niin nostaisin"-asenne suorastaan säteilee pennusta, joka itsevarmoin askelin harppoo uusia huoneita tutkailemaan, kipuaa itseään korkeampia askelmia, heittää voltin, uhoaa häntä pörhöllä kaikelle liikkuvalle tai päättää puraista pahaa aavistamatonta koirarukkaa korvasta. Martta opettaa kissamaisia taitoja; miten leluhiiri otetaan hengiltä ja miten patjaa pitkin kavutaan. Touhujen päätteeksi pennut asettuvat imemään ja nukahtavat äidin kainaloon.
lauantai 28. toukokuuta 2011
perjantai 27. toukokuuta 2011
Nyt selvisi, miksi Juraa ei oikein kiinteä ruoka kiinnosta. Se yrittää imeä sitä, vetää posket lommolla ruokakimpaletta ja turhautuu, kun paljon mitään ei irtoa. Martan maitomenyy on huomattavasti houkuttelevampi.
Pennut juoksevat lujaa pienet tassut tömisten, välillä suoraan päin pöydänjalkaa, välillä jalkoihinsa sotkeutuen, mutta se ei seikkailijoita lannista. Onhan heillä koko maailma tutkittavanaan, ja kokonainen iloinen ja leikintäyteinen elämä elettävänä. Niiden mieleen ei juolahda, ettei joku ehkä pidäkään heistä. Ne kipuavat kaikkiin tarjolla oleviin syleihin, syöksyvät kuin hävittäjät koirien turkkiin, painavat rohkeasti päin liki 21-vuotiasta mummokissaa ja saavat tassusta päähänsä. Pienen kissanpennun koko olemus on kuin ilosta ja riemusta muovattu, hellyyden ja raukeuden hetkien värittämänä.
Pennut juoksevat lujaa pienet tassut tömisten, välillä suoraan päin pöydänjalkaa, välillä jalkoihinsa sotkeutuen, mutta se ei seikkailijoita lannista. Onhan heillä koko maailma tutkittavanaan, ja kokonainen iloinen ja leikintäyteinen elämä elettävänä. Niiden mieleen ei juolahda, ettei joku ehkä pidäkään heistä. Ne kipuavat kaikkiin tarjolla oleviin syleihin, syöksyvät kuin hävittäjät koirien turkkiin, painavat rohkeasti päin liki 21-vuotiasta mummokissaa ja saavat tassusta päähänsä. Pienen kissanpennun koko olemus on kuin ilosta ja riemusta muovattu, hellyyden ja raukeuden hetkien värittämänä.
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Näköjään kissamaailmassakin pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin; Isabelle, Annabella ja Jaava pistelevät reippaita annoksia kiinteää ruokaa, pojat mieluummin roikkuvat tississä. Jura saattaa maistella ruokaa, mutta vain kasvattajan kädestä. Nomi söi kerran ison annoksen, ja totesi kai että johan tuo on kokeiltu ja siirtyi takaisin äidinmaitoon. Mutta eiköhän Martta hoida vieroituksen, kunnes aika on kypsä. Ja Martta on kypsä. Viitteitä siitä onkin, joskus öisin Martta hiippailee ihmisten sänkyyn lomalle ja kietoutuu Nekon ja Nellan kanssa burmavyyhdeksi.
Kasvattaja on kissanpentujen huvipuisto. Kasvattajan tukalla voi leikkiä, puseroa pitkin kivuta, kellahtaa syliin päiväunille ja pujotella pitkin ja poikin pehm... siis teräksenkovia lihaksia. Kasvattaja antaa ruokaa ja vettä, leikkii, rapsuttaa ja silittää. Mutta se kauhea ääni! Se puulaatikko jota se välttämättä haluaa hinkata joka ikinen päivä! Ja sitten se huriseva imuhirviö, jolla se tökkii ja pukkii nurkkia myöten. Onneksi imuhirviötä voi pelotella sihisemällä ja pörhistelemällä.
Kasvattaja on kissanpentujen huvipuisto. Kasvattajan tukalla voi leikkiä, puseroa pitkin kivuta, kellahtaa syliin päiväunille ja pujotella pitkin ja poikin pehm... siis teräksenkovia lihaksia. Kasvattaja antaa ruokaa ja vettä, leikkii, rapsuttaa ja silittää. Mutta se kauhea ääni! Se puulaatikko jota se välttämättä haluaa hinkata joka ikinen päivä! Ja sitten se huriseva imuhirviö, jolla se tökkii ja pukkii nurkkia myöten. Onneksi imuhirviötä voi pelotella sihisemällä ja pörhistelemällä.
tiistai 24. toukokuuta 2011
Jokainen pentu on nyt todistettavasti käynyt hiekkalaatikolla, ja Juraa lukuunottamatta pennut maistelevat kiinteää ruokaa. Pentujen keskinäiset leikit näyttävät välillä varsin rajuilta ja aina silloin tällöin joku kiljaisee liian rajujen otteiden merkiksi. Lapset kuitenkin oppivat elintärkeitä motorisia ja sosiaalisia taitoja leikin avulla. Ne harjoittelevat vaanimista, hyökkäämistä, potkimista ja puremista, uhkailua, suureksi tai pieneksi tekeytymistä, puolustautumista, antautumista ja kotikissan tärkeintä taitoa, söpönä olemista.
Laura-Leena, yleensä lempeä ja hyväntahtoinen pikku koira, joutui ärähtämään pennuille, jotka kiipeilivät Laura-Leenaa pitkin ja upottivat neulanterävät hampaat sen tassuun. Neko-vaari tuntuu ottavan pennut kaikkein raskaimmin, se on muutaman kerran käynyt kopauttelemassa pentuja päähän ja sihisee ja murisee epäluuisena. Mutta Annabellapa murisi ja ujelsi takaisin. Mitään vanhoja kolmevuotiaita kääkköjä pelätä.
Laura-Leena, yleensä lempeä ja hyväntahtoinen pikku koira, joutui ärähtämään pennuille, jotka kiipeilivät Laura-Leenaa pitkin ja upottivat neulanterävät hampaat sen tassuun. Neko-vaari tuntuu ottavan pennut kaikkein raskaimmin, se on muutaman kerran käynyt kopauttelemassa pentuja päähän ja sihisee ja murisee epäluuisena. Mutta Annabellapa murisi ja ujelsi takaisin. Mitään vanhoja kolmevuotiaita kääkköjä pelätä.
maanantai 23. toukokuuta 2011
Jaava on nero!
Ensimmäisenä kaikista pennuista Jaava oppi käyttämään hiekkalaatikkoa. Annabella ja Isabelle tulivat kyllä laatikolle seuraksi, mutta toistaiseksi ainoastaan yleisöksi. Pojat keskittyivät nujakointiin. Jos kehtaisi, kasvattaja hehkuittaisi kuinka Jaava osasi tehdä niin hienon kakankin, muttei kehtaa, koska saattaisitte pitää kasvattajaa hulluna.
Jaava on myös ainoa, joka syö kiinteää ruokaa. Se seisoo ruokakupissa ja kiljuu syödessään, ja pukkaa Martankin tieltään. Jaava ei ole enää kevein, mikä ei ole ihme ottaen huomioon ne reippaat ruokamäärät, mitä Jaava sisälleen ahtaa.
Jaava on myös ainoa, joka syö kiinteää ruokaa. Se seisoo ruokakupissa ja kiljuu syödessään, ja pukkaa Martankin tieltään. Jaava ei ole enää kevein, mikä ei ole ihme ottaen huomioon ne reippaat ruokamäärät, mitä Jaava sisälleen ahtaa.
lauantai 21. toukokuuta 2011
Ensimmäinen madotus suoritettu onnistuneesti, mitä nyt Martta kaivautui kasvattajan kämmenselkään luuhun asti. Hiekkalaatikolle opettelu takkuaa, mutta on sinne kaksi pikkuista pissaa ilmestynyt. Täytyy toivoa, että kissanpennun pissa on hyvää parketinhoitoainetta.
Pennut ovat keksineet hankalan leikkipaikan, ne tunkeutuvat sängyn sisään. Miehen piti pari kertaa nostaa koko sänky ilmaan, jotta saatiin surkeasti naukuvat pikku seikkailijat pelastettua.
Pennut ovat keksineet hankalan leikkipaikan, ne tunkeutuvat sängyn sisään. Miehen piti pari kertaa nostaa koko sänky ilmaan, jotta saatiin surkeasti naukuvat pikku seikkailijat pelastettua.
perjantai 20. toukokuuta 2011
Kunnon kissaäidin tapaan Martta katsoi velvollisuudekseen opettaa jälkeläisilleen saalistusta. Se haki toisesta päästä taloa oranssin, huopaisen merihevosen, josta pumpulit tursuavat, ja asetti sen huolellisesti pentujen jalkojen juureen. Näitä me ruukataan pyydystää, vaikken kyllä ymmärrä miksi, se kertoi kurahdellen. Yksikään pennuista ei edes vilaissut kovin passiivista saalista. Oli niin kiire potkia sisarta päähän tai haukata sitä takatassusta.
Pieni kissanpentu sammahtaa leikkien jälkeen ällistyttävän nopeasti ja nukkuu syvää unta. Joskus tuntuu, että pentu nukahtaa kesken ilmaloikan. Ainakin loikan jälkeinen alastulo saattaa olla vielä aika tyylitön, jos sitä sanaa nyt kissan yhteydessä voi milloinkaan käyttää. Kissa on aina tyylikäs. No, tarkemmin ajatellen Kissmollin kissalan ensimmäinen kissaemo, chinchillapersialainen Pilvi, teki kerran tyylirikon. Sillä oli maha löysällä ja perskarvat järkyttävässä sotkussa, kun se päätti hypätä valkean pellavaliinan päällystämälle kahvipöydälle, jonka ympärille oli kokoontunut jäykkä joukko hygieniaa arvostavia vieraita.
Pieni kissanpentu sammahtaa leikkien jälkeen ällistyttävän nopeasti ja nukkuu syvää unta. Joskus tuntuu, että pentu nukahtaa kesken ilmaloikan. Ainakin loikan jälkeinen alastulo saattaa olla vielä aika tyylitön, jos sitä sanaa nyt kissan yhteydessä voi milloinkaan käyttää. Kissa on aina tyylikäs. No, tarkemmin ajatellen Kissmollin kissalan ensimmäinen kissaemo, chinchillapersialainen Pilvi, teki kerran tyylirikon. Sillä oli maha löysällä ja perskarvat järkyttävässä sotkussa, kun se päätti hypätä valkean pellavaliinan päällystämälle kahvipöydälle, jonka ympärille oli kokoontunut jäykkä joukko hygieniaa arvostavia vieraita.
torstai 19. toukokuuta 2011
Pennut tuntevat kasvattajan ja juoksevat iloisesti tervehtimään kasvattajan saapuessa pentuhuoneeseen. Hiuksilla on mukava leikkiä ja seuraapa Jaava kasvattajaa toiseen huoneeseen. Isabelle kiipeää mielellään syliin. Voi, kyllä pennuista luopuminen tulee olemaan vaikeaa!
Jaava päätti syödä kiinteää ruokaa! Ensin hän lipaisi hiukan, ja alkoi sitten ahmia kuin jenkkiteini hampurilaisella. Martankin hän puski pois. Loput ruuat sai syötyä, kun kiipesi lautaselle. Lotta seurasi hupenevaa herkkua kaihoisana. Niin, koirana kissalaumassa oleminen on kovaa, esimerkiksi käsite jakaminen tarkoittaa sitä, että koiranruuat jaetaan kaikkien kesken mutta kissanruokia syövät vain kissat.
Neko-vaari ja Nomi tuijottivat toisiaan tutkivasti. Hetken päästä toinen perääntyi. Eikä se ollut Nomi.
Jaava päätti syödä kiinteää ruokaa! Ensin hän lipaisi hiukan, ja alkoi sitten ahmia kuin jenkkiteini hampurilaisella. Martankin hän puski pois. Loput ruuat sai syötyä, kun kiipesi lautaselle. Lotta seurasi hupenevaa herkkua kaihoisana. Niin, koirana kissalaumassa oleminen on kovaa, esimerkiksi käsite jakaminen tarkoittaa sitä, että koiranruuat jaetaan kaikkien kesken mutta kissanruokia syövät vain kissat.
Neko-vaari ja Nomi tuijottivat toisiaan tutkivasti. Hetken päästä toinen perääntyi. Eikä se ollut Nomi.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Pojat ovat saaneet uudet mukavat kutsumanimet: Yo-Yosta tulee Nomi ja Pablosta Jura. Ja uudet kodit tulevat olemaan fantastisia <3
Pennut laajentavat tutkimusmatkojaan pala palalta. Tytöt menevät edellä. Nomi ja Jura touhuavat mielellään pesässä, mutta kyllä hekin mennä vilistävät minkä vielä hieman kömpelöiltä kintuiltaan pääsevät. Erityisen mukavaa pennuista on pujotella koirien tassujen välissä. Koirista se on hieman hämmentävää, mutta kärsivällisesti ne antavat pienten touhuta.
Tänään pennut latkivat ensimmäistä kertaa vettä, ja hienosti homma sujui. Kasvattaja esitteli myös kissanhiekka-astian, mutta toistaiseksi pennut tutustuvat hiekkaan maistelemalla.
Pennut laajentavat tutkimusmatkojaan pala palalta. Tytöt menevät edellä. Nomi ja Jura touhuavat mielellään pesässä, mutta kyllä hekin mennä vilistävät minkä vielä hieman kömpelöiltä kintuiltaan pääsevät. Erityisen mukavaa pennuista on pujotella koirien tassujen välissä. Koirista se on hieman hämmentävää, mutta kärsivällisesti ne antavat pienten touhuta.
Tänään pennut latkivat ensimmäistä kertaa vettä, ja hienosti homma sujui. Kasvattaja esitteli myös kissanhiekka-astian, mutta toistaiseksi pennut tutustuvat hiekkaan maistelemalla.
tiistai 17. toukokuuta 2011
Muutaman kuukauden päässä siintelevä työhönpaluu vuoden kotirouvapäivien jälkeen sai kasvattajan avaamaan sellokotelon. Pennut seurasivat toimitusta silmät suurina. Kaikki meni hienosti siihen saakka, kunnes kasvattaja singautti ensimmäiset viritysäänet ilmoille. Suureellisista musikaalisista nimistään huolimatta pennut jähmettyivät täysin liikkumattomiksi. Ne tekeytyivät kuolleiksi. (No, sehän on kasvattajalle tuttua konserttiyleisön parista.) Sitten, äärettömin hitain liikkein ne kasaantuivat kotipesän nurkkaan tiukaksi läjäksi hakemaan turvaa toisistaan. Kasvattaja laittoi sellon takaisin koteloon.
Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Kun kasvattaja treenaa, seitsemänvuotias saattaa tulla itkien keltaiset kuulosuojaimet korvillaan kysymään, milloin äiti lopettaa. Sofia sentään suhtautuu sellomusiikkiin tyynesti. Enkä usko että umpikuurous on ratkaiseva tekijä. Sofia on musikaalinen.
Annabella ja Jaava hortoilevat jo niin kauas pesästä, että Marttaa huolettaa. Martta päätti siirtää Annabellan saunaan, mutta tylsä kasvattaja siirsi pennun takaisin. Nella-mummi alkaa olla todella kiinnostunut lapsenlapsistaan, ja kasvattaja veikkaa että Martta saa pian lastenhoitoapua äidiltään.
Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Kun kasvattaja treenaa, seitsemänvuotias saattaa tulla itkien keltaiset kuulosuojaimet korvillaan kysymään, milloin äiti lopettaa. Sofia sentään suhtautuu sellomusiikkiin tyynesti. Enkä usko että umpikuurous on ratkaiseva tekijä. Sofia on musikaalinen.
Annabella ja Jaava hortoilevat jo niin kauas pesästä, että Marttaa huolettaa. Martta päätti siirtää Annabellan saunaan, mutta tylsä kasvattaja siirsi pennun takaisin. Nella-mummi alkaa olla todella kiinnostunut lapsenlapsistaan, ja kasvattaja veikkaa että Martta saa pian lastenhoitoapua äidiltään.
maanantai 16. toukokuuta 2011
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Kissmollin pentupesässä nukutaan ja uneksitaan. Päivä on ollut täynnä jännitystä ja ponnisteluja. Jaavaa ei pidättele pesässä mikään; seitsemänvuotias palautti Jaavan pesälle useita kertoja, kun utelias ikiliikkuja oli harhautunut retkillään liian kauas eikä osannut, jaksanut tai viitsinyt kävellä takaisin. Annabella kävi maistamassa vauvaraksuja emon ruokakupilta ja Isabellekin otti tuntumaa puulattiaan. Mammanpojat Yo-Yo ja Pablo pysyttelivät pesässä. Laura-Leena on innoissaan liikkuvista pennuista, vihdoinkin leikkikavereita! Annabella järkyttyi Laura-Leenan leikkikutsusta heittäytyen pörheäksi hevosenkengäksi sähisten ja suhisten kuin tulikuuma kiuas. Ja siitä taas Laura-Leena järkyttyi ja perääntyi kasvattajan selän taakse piiloon. Onhan se tietysti pelottavaa, kun uuniperunan kokoinen hampaaton otus näyttää taivaan merkit. Tai niin, eivät pennut enää ole hampaattomia, pienet kulmahampaat pilkottavat ja pesän reunoja täytyy jyystää kutiavilla ikenillä.
Isovanhemmat ovat käyneet haistelemassa vauvoja, Nella ystävällisen kiinnostuneena ja Neko vähemmän ystävällisesti. Neko kyllä nuuhkutti pentua hartaasti, mutta kun huomasi kasvattajan tarkkailevan, sähähti näön vuoksi ja lönkytti pois. Viliä ei kiinnosta muu kuin Martan ruokakuppi, jossa tarjotaan iiiihanaa rasvaista penturuokaa, ja Sofia-vanhus vähät välittää uusista tulokkaista. Pitkään elämään mahtuu jo niin paljon kokemuksia, että Sofia tietää ja luottaa palveluskunnan huolenpidon jatkuvan muutoksista huolimatta.
Isovanhemmat ovat käyneet haistelemassa vauvoja, Nella ystävällisen kiinnostuneena ja Neko vähemmän ystävällisesti. Neko kyllä nuuhkutti pentua hartaasti, mutta kun huomasi kasvattajan tarkkailevan, sähähti näön vuoksi ja lönkytti pois. Viliä ei kiinnosta muu kuin Martan ruokakuppi, jossa tarjotaan iiiihanaa rasvaista penturuokaa, ja Sofia-vanhus vähät välittää uusista tulokkaista. Pitkään elämään mahtuu jo niin paljon kokemuksia, että Sofia tietää ja luottaa palveluskunnan huolenpidon jatkuvan muutoksista huolimatta.
lauantai 14. toukokuuta 2011
Pesästä pois
Jaqueline Jaava, kukas muukaan, sen teki. Pinnisti pesän laitojen ylitse ja lähti maailmaa valloittamaan. Ja yhtään valehtelematta ainakin kymmenen sentin päähän. Annabella tuli perässä, mutta pojat Pablo ja Yo-Yo ja kovaääninen mutta sitäkin suloisempi sisar Isabelle jäivät haikeina tuijottamaan seikkailijattaria. Iso maailma hieman pelotti, koska tytöt etenivät varovaisin askelin. Kotipesässä on varovaisuus kaukana. Siellä yritetään jo juosta ja muutama loikkakin on nähty. Pennut painivat yhtenä tassujen ja sojottavien häntien sekamelskana, purevat toisiaan, potkivat takajaloilla, kellahtavat kyljelleen tai naamalleen kesken hurjimman loikan ja äkkiä rauhoittuvat hellästi pesemään sisaren kasvoja.
Kissmollin vauvat toivottavat hurjasti onnea Jekku-isille, josta tuli tänään Champion!
Kissmollin vauvat toivottavat hurjasti onnea Jekku-isille, josta tuli tänään Champion!
perjantai 13. toukokuuta 2011
Seikkailuja
Kasvattaja oli ahkeroimassa tietokoneella (=pelaamassa), kun ovi äkkiä pamahti ja naapurin viisivuotias pötki kotia kohti huutaen: En se minä ollut! Vähän ajan päästä seitsemänvuotias juoksi hätääntyneenä kertomaan, että Martta karkasi. Kissmollin kissat ulkoilevat ainoastaan tarhassa, ja koska varsinkin Martta on äärettömän luottavainen ja rohkea kissa, se menisi tekemään tuttavuutta yhtälailla mönkijän, roska-auton kuin verenhimoisen dobermanninkin kanssa ja vaarantaisi henkensä tutkiessaan maailman ihmeitä. Kasvattaja, kasvattajan mies ja kasvattajan lapsi lähtivät ryömimään pusikoihin Marttaa huhuillen. Kenelläkään ei ollut hajuakaan, mihin suuntaan Martta oli luikahtanut. Hätä alkoi paisua päässä. Suloinen, rakastava, hyväuskoinen Martta! Martta, joka ei ehkä osaisi kotiin oudosta ympäristöstä. Martta, joka ei osaisi varoa autoja. Ja pienet pennut, täysin emon hoivan armoilla. Ja niin suuri alue koluttavana, koko maailma.
Seitsemänvuotias näki hopeaisen vilahduksen aidan takaa, ja vapaudestaan pöllämystynyt Martta ilmestyi näkyville. Niin kovasti kuin olisikin tehnyt mieli juosta Martan luokse, täytyi vain kyykistyä ja kissitellä Marttaa tykö. Takaa-ajossa kissa menisi menojaan. Ja Martta tuli. Ei kasvattajan luo, vaan seitsemänvuotiaan, joka kaappasi Martan syliinsä kasvot säikähdyksen kyynelistä kirjavina ja palautti Martan pentupesään.
Pennuille kuuluu pelkästään hyvää. Pesässä harjoitellaan juoksemista ja hyppäämistä, venyttelyä, tassujen pesua ja vaanimista. Marttaa hieman hermostuttaa pentujen kiinnostus pesän ulkopuolista elämää kohtaan. Jaqueline (josta tullee uudessa kodissa Jaava) ja Pablo ovat jo päässeet kipuamaan pesästä pois. Kohta viisikkoa ei pitele mikään.
Seitsemänvuotias näki hopeaisen vilahduksen aidan takaa, ja vapaudestaan pöllämystynyt Martta ilmestyi näkyville. Niin kovasti kuin olisikin tehnyt mieli juosta Martan luokse, täytyi vain kyykistyä ja kissitellä Marttaa tykö. Takaa-ajossa kissa menisi menojaan. Ja Martta tuli. Ei kasvattajan luo, vaan seitsemänvuotiaan, joka kaappasi Martan syliinsä kasvot säikähdyksen kyynelistä kirjavina ja palautti Martan pentupesään.
Pennuille kuuluu pelkästään hyvää. Pesässä harjoitellaan juoksemista ja hyppäämistä, venyttelyä, tassujen pesua ja vaanimista. Marttaa hieman hermostuttaa pentujen kiinnostus pesän ulkopuolista elämää kohtaan. Jaqueline (josta tullee uudessa kodissa Jaava) ja Pablo ovat jo päässeet kipuamaan pesästä pois. Kohta viisikkoa ei pitele mikään.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
tiistai 10. toukokuuta 2011
Korvatkin auki
Kasvattaja ryömi lattialla pentupesän äärellä toivottaen untuva-, tassu- ja häntäsekamelskalle hyvää huomenta. Läjästä kohosi pallopäitä ja viisi tummaa silmäpäria tuijotti kasvattajaa arvioiden ja päät huojuen. Ehkä oli hyvä, ettei kasvattaja pystynyt näkemään pikkuruisten ajatuksia.
Pesässä alkaa olla vilinää. Siellä, missä tapahtuu, on aina pikkuinen Jaqueline du Pré. Jaqueline aloittaa tappelut, pyydystää sisarusten häntiä ja on ensimmäisenä tähyilemässä, onko pesän ulkopuolella älyllistä elämää. Ei ihme, että Jaquelinen paino nousee hitaammin kuin muilla, hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa syödä.
Pennuilla on nimet: Pablo Casals, Yo-Yo Ma, Jaqueline du Pré, Isabelle van Keulen ja Annabella. Neljä ensimmäistä ovat saaneet nimensä legendaaristen sellistien ja viuluistien mukaan, mutta Annabella on Annabella koska seitsemänvuotias niin päätti. Varmaankin jossain maailmankolkassa on kelpo viulisti nimeltään Annabella?
Pesässä alkaa olla vilinää. Siellä, missä tapahtuu, on aina pikkuinen Jaqueline du Pré. Jaqueline aloittaa tappelut, pyydystää sisarusten häntiä ja on ensimmäisenä tähyilemässä, onko pesän ulkopuolella älyllistä elämää. Ei ihme, että Jaquelinen paino nousee hitaammin kuin muilla, hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa syödä.
Pennuilla on nimet: Pablo Casals, Yo-Yo Ma, Jaqueline du Pré, Isabelle van Keulen ja Annabella. Neljä ensimmäistä ovat saaneet nimensä legendaaristen sellistien ja viuluistien mukaan, mutta Annabella on Annabella koska seitsemänvuotias niin päätti. Varmaankin jossain maailmankolkassa on kelpo viulisti nimeltään Annabella?
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
perjantai 6. toukokuuta 2011
torstai 5. toukokuuta 2011
Antropomorfisia havaintoja
Pikkuruisin tyttö, josta nyt kaiketi tulee Jaqueline, lähti liikkeelle maailmaa ja ainakin kasvattajan sydäntä valloittamaan. (Jälkimmäinen tehtävä onkin suoritettu.) Hitaasti mutta päättäväisesti pentu ponnisti kaikille neljälle tassulleen ja huojui siinä hetken kasvattajaa silmiin napittaen ja maisemia koko viiden sentin korkeudeltaan tutkaillen. Sitten pää alkoi painaa liikaa, mutta selvästi pentu otti kontaktia ihmiseen. Eikä jäänyt epäselväksi, kumpaa, itseään vai ihmistä, pentu piti korkea-arvoisempana.
Laura-Leenaa hämmästyttää, miksi ihmiset konttaavat lattialla lässyttäen niille mitättömille huitoville piipittäjille. Pari kertaa Laura-Leena on heittäytynyt lattialle selälleen pentulaatikon viereen tassut pystyssä kuin huudahtaen: "Katsokaa, enkös olekin söpö!"
Laura-Leenaa hämmästyttää, miksi ihmiset konttaavat lattialla lässyttäen niille mitättömille huitoville piipittäjille. Pari kertaa Laura-Leena on heittäytynyt lattialle selälleen pentulaatikon viereen tassut pystyssä kuin huudahtaen: "Katsokaa, enkös olekin söpö!"
tiistai 3. toukokuuta 2011
Kissamaisuuden harjoituksia
Kaikilla pennuilla ovat nyt silmät auenneet, ja voi vain yrittää arvailla millaiselta maailma näyttää pennun silmin.
Pennut opettelevat tohinalla kissamaisia tapoja; tassun nuolemista, haukottelua, jopa leikin alkeita. (Tai sitten ylpeä kasvattaja tulkitsee kaikki epämääräiset nytkähdykset nerokkuudeksi ja varhaiseksi kehittymiseksi.) Äänessä voi kuulla jo miukumista ja naukumista, ei enää pelkkää vikinää. Yksi pennuista on erityisen äänekäs, pieni lilakonna tyttö. Hän tulee elämässään ilmoittamaan selvästi, mistä pitää ja mitä inhoaa. Isoin pennuista, tyttö hänkin, on rento ja rauhallinen, tai sitten väsynyt toisten pentujen raivaamisesta parhaalta nisältä. Kun tämä madame tahtoo imeä, hän TAHTOO imeä. Muut lentäkööt syrjään.
Martta on äärettömän kärsivällinen emo. Hän kyyhöttää mitä epämukavimmissa asennoissa, jotta pennut saavat imeä. Pienikin äännähdys saa Martan juoksemaan toisesta päästä taloa tarkistamaan, mikä hätänä. Martta ei edes jaloittele kovin usein. Martan emo, Nella, oli aikanaan kiinnostuneempi Nekon kanssa hengailusta ja muualla lekottelusta kuin lastenhoidosta. Olihan noita palvelijoita, ihmisiä, hoitakoon ne.
Pennut opettelevat tohinalla kissamaisia tapoja; tassun nuolemista, haukottelua, jopa leikin alkeita. (Tai sitten ylpeä kasvattaja tulkitsee kaikki epämääräiset nytkähdykset nerokkuudeksi ja varhaiseksi kehittymiseksi.) Äänessä voi kuulla jo miukumista ja naukumista, ei enää pelkkää vikinää. Yksi pennuista on erityisen äänekäs, pieni lilakonna tyttö. Hän tulee elämässään ilmoittamaan selvästi, mistä pitää ja mitä inhoaa. Isoin pennuista, tyttö hänkin, on rento ja rauhallinen, tai sitten väsynyt toisten pentujen raivaamisesta parhaalta nisältä. Kun tämä madame tahtoo imeä, hän TAHTOO imeä. Muut lentäkööt syrjään.
Martta on äärettömän kärsivällinen emo. Hän kyyhöttää mitä epämukavimmissa asennoissa, jotta pennut saavat imeä. Pienikin äännähdys saa Martan juoksemaan toisesta päästä taloa tarkistamaan, mikä hätänä. Martta ei edes jaloittele kovin usein. Martan emo, Nella, oli aikanaan kiinnostuneempi Nekon kanssa hengailusta ja muualla lekottelusta kuin lastenhoidosta. Olihan noita palvelijoita, ihmisiä, hoitakoon ne.
maanantai 2. toukokuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)