Vihdoin tuli hetki, jona Martan pitkä pinna petti. Neko kävi liian monta kertaa suhisemassa pennuille ja pätkimässä niitä päähän, ja kiltti Martta sai tarpeekseen. Neko joutui kellahtamaan selälleen matolle ja antautumaan. Pentuja ei tunnu häiritsevän Nekon mahtailu, tai sitten niille on eduksi se, että ne teeskentelevät ettei Neko ole olemassa.

Nella-mummilla on tärkeä isoäidillinen tehtävä: se peittelee pentujen jätökset, joita touhulaiset eivät itse aina muista peittää. Joku pentu saa myös silloin tällöin Nellalta nuolaisun päälaelle. Martalla on tarkka rytmi lapsilleen, aina muutaman tunnin välein se kutsuu pennut kurahdellen välipalalle. Pentujen painot nousevat hurjaa vauhtia, Jura painaa jo yli 600 grammaa, ja kevein Isabellekin 522 grammaa.  Ja niin, onko kasvattaja muistanut mainita että pennut ovat hurmaavia? Ja ihania. Ja täydellisiä. Ja kaikkea ihanan ja täydellisen välistä. Eikä epäilystäkään, etteivätkö ne tietäisi sitä itse.