Näköjään kissamaailmassakin pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin; Isabelle, Annabella ja Jaava pistelevät reippaita annoksia kiinteää ruokaa, pojat mieluummin roikkuvat tississä. Jura saattaa maistella ruokaa, mutta vain kasvattajan kädestä. Nomi söi kerran ison annoksen, ja totesi kai että johan tuo on kokeiltu ja siirtyi takaisin äidinmaitoon. Mutta eiköhän Martta hoida vieroituksen, kunnes aika on kypsä. Ja Martta on kypsä. Viitteitä siitä onkin, joskus öisin Martta hiippailee ihmisten sänkyyn lomalle ja kietoutuu Nekon ja Nellan kanssa burmavyyhdeksi.

Kasvattaja on kissanpentujen huvipuisto. Kasvattajan tukalla voi leikkiä, puseroa pitkin kivuta, kellahtaa syliin päiväunille ja pujotella pitkin ja poikin pehm... siis teräksenkovia lihaksia. Kasvattaja antaa ruokaa ja vettä, leikkii, rapsuttaa ja silittää. Mutta se kauhea ääni! Se puulaatikko jota se välttämättä haluaa hinkata joka ikinen päivä! Ja sitten se huriseva imuhirviö, jolla se tökkii ja pukkii nurkkia myöten. Onneksi imuhirviötä voi pelotella sihisemällä ja pörhistelemällä.