Tänään Sampo-veljeni muuttaa uuteen kotiin. Olen kuullut huhuja, että Sampoa odottaa melkoinen lauma kissa-enoja, -setiä ja -tätejä. Jos minulla on totutteleminen kahteen koiraan, Neko-vaariin, Martta- ja Nella-mummoihin ja Annabella-tätiin, se on vielä pientä sen rinnalla, mikä Sampoa odottaa. Onneksi Pikku Punapippurin kodin kissat ovat kilttejä! 

Minä olen ällistyttänyt kaikki olemalla pennuista rohkein. Minä leikin jo Neko-vaarin kanssa ja alan vähän osata lukea Momon koirakieltä. Muutaman kerran olen kiivennyt hurjan korkeaan kiipeilypuuhun, ihan kattoon asti, ja maukunut sieltä surkeana, kun en ole osannut tulla alas. Onneksi olen saanut kiipeilytunteja talon isoimmalta asukkaalta, ihmisisännältä. Hän kiipeää malliksi ja minä tarkkailen... Hah, nyt minä huijasin, isäntä ei osaa kiivetä, se vain ohjaa minua tassuista pitäen laskeutumaan puuta alas. Ehkä minä opetan sitä joskus kiipeämään ylös, siinä se on ihan avuton.

Viimeiset leikit Sampon kanssa. Sampo on sotkeutunut omiin jalkoihinsa.