Skyn kanssa on ollut hurjan hauskaa. Me painitaan, juostaan kilpaa, purraan toistemme häntiä ja nukutaan yhdessä. Sky on kova poika syömään. Kaikki aikuiset murisevat sille, mutta se ei ole moksiskaan. Minä hyväksyin Skyn heti. Ihmisillä on kai sama juttu; nuoret ovat joustavia ja pystyvät hyväksymään monenmoista, vanhat kaavoihin kangistuneet haluavat pitää arkensa ja askareensa samana ja kaikki uusi on pelottavaa, kuluttavaa ja rasittavaa. Kunpa minä pysysisin iäti rentona kaverina. Mutta ehkä minustakin tulee vanha äreä papparainen, joka sohvatyynyltään moitiskelee maailmanmenoa.

Annabella muotokuvansa edessä. Annabella on kaunis rouva.

Muistatteko, kun kerroin meillä olevan uuden sohvapesurin? Miten Nekon kaikki merkkailut pestiin pois? Ei hätää, Neko on ahkeroinut kovasti ja merkannut nojatuolin ja emännän iltapuvun uudelleen.

 Enkö olekin pitkä?