Tassut täynnä työtä

Olemme, Isabelle ja minä, yrittäneet ahkerasti saada pienen punaisen pojan painoa nousemaan. Tämän pienokaisen, josta on ilmeisesti tulossa Bourree eli Burre, elämänhalu on niin ilmeinen, että haluan yrittää. Kovin hitaasti paino kuitenkin nousee. Burre sai nahan alle nestettä ja antibioottipistoksen auttamaan taistelussa. Se kyllä yrittää raivata tietään nisille, mutta on niin paljon sisaruksiaan kevyempi, ettei tahdo pärjätä tassurysyssä. En uskalla vielä ennustaa sen selviävän.

Muut pennut pärjäävät, ei epäilystäkään. Isabelle on erittäin suojeleva emo. Se hakee pentunsa ihmisen kädestä ja vie pesäänsä aivan kuin sanoakseen, että on ruoka-aika ja täytyy tulla kotiin. Se ei ole vihainen, se hoivaa. Se ei malta edes syödä, joten olen kiltisti tarjoillut sille ruuan suoraan pesään. Lämmitettynä, tietysti, ja mieluusti suoraan kädestä syötettynä. Creme fraiche sormesta nuoltuna on oiva jälkiruoka.

Nimien teema on päätetty. Ne otetaan Barokin ajan tanssisarjoista. Bourree, Sarabande, Gigue, Menuetti, Gavotti, Pavane, Balletto, Allemande, Villanella... En vain vielä tiedä, mikä nimi tulee kullekin. Paitsi isompi punainen poika saa nimekseen Fanfaari. Se ei ole tanssisarjan osa, mutta herralla on niin kova ääni ettei muu nimi tule kysymykseenkään.

Pitäkää peukkuja, että Burre lähtee kasvamaan!