Metti ja Burre. Metti onnistui piiloutumaan niin ovelaan paikkaan, että koko perhe joutui kääntämään kivet ja kannot sen löytämiseksi. Sängynaluset, komerot, laatikot, hyllyt, kengät, pedit ja kaikki mahdolliset kolot kaiveltiin, mutta Mettiä ei vaan näkynyt. Se vähät välitti kissittelyistä ja kutsuista, eikä lotkauttanut korvaansa rakkaimman lelun kulkusen kilinälle. Aloimme jo hätääntyä. Hassutteleva, energinen, silkkiturkkinen ja rakastettava Metti oli kertakaikkiaan kadonnut. Mutta löytyihän se lopulta, kirjahyllyn sokkelin sisältä. Se killitti meitä viattoman näköisenä, haukotteli venytellen ja käveli muina naisina ruokakupille.

Fannu ja Burre aloittamassa leikkiä. Burre alkaa saada sisaruksiaan kiinni painossa, vaikka se onkin edelleen kaikkein kevyin. Siitä ei varmaan koskaan tule muhkeata ja isoa kollipoikaa, mutta se ei estä Burrea olemasta maailman valloittavin kissalapsi.

Miten niin Burresta otetaan eniten kuvia? 

Soman somat kasvot.

Burre on oppinut uuden taidon: se kiipeilee verhoissa kuin pieni marakatti.