Martta on nyt leikattu. Vähän haikealta se tuntui, koska Martta oli niin omistautuva ja kärsivällinen emo, synnytys sujui helposti ja pennut olivat terveitä ja rohkeita. Mutta talo on myös Nekon koti - en voisi kestää ajatusta, että Martta jahtaa ja kurittaa Neko-rukkaa jatkuvasti. Eihän Martan leikkauttaminen mitään takaa, mutta lisää rauhallisen yhteiselon mahdollisuutta.

Nomi lähtee suureen maailmaan perjantaina ja Isabelle ensi viikolla. Juran ja Jaavan lähdettyä koti on tuntunut ällistyttävän hiljaselta. On näköjään suuri ero, riehuuko kotona viisi vai kolme burmanpentua. Yksikin burmanpentu vastaa aktiviteetiltaan pienehköä kaupunkia. Tai suurehkoa. Tai sittenkin suurkaupunkia.

Kissmollin kissalassa on vieraillut niin paljon pentujen ihailijoita, että laskin meillä syödyn 25 metriä pullapitkoa. Lisäksi tietysti kakkuja, keksejä, muffineita, piirakoita ja jäätelöä. Jos Annabella tekee joskus pentuja, pyydän leipomon jakeluautoa ottamaan Kissmollin kissalan yhdeksi vakiopysäkikseen. Totuuden nimessä on kuitenkin todettava, ettei tässä talossa ole syljetty pullalautaselle ennenkään.