Isabelle on erittäin suojeleva emo. Sen lapsia ei viedä hetkeksikään. Ja parempi näin! Luulen, että kun lapset alkavat purkautua pesästä ulos, Isabelle tulee olemaan stressin partaalla palautellessaan karkulaisia kotiin. Jossain vaiheessa sen on nostettava tassut pystyyn, mutta vielä ei ole sen aika.
Voi ei, taasko, sanoo Isabellen ilme.
Vaikka valokuvaaja oli hyvin nopea, hän ei ehtinyt saada pesueesta sievää yhteisposeerausta. Mutta kissat ovat kissoja, kahden viikon iässäkin. Ne menevät minne tahtovat, tai ainakin sinne minne emo tahtoo. Mutta ehkäpä tämä epämääräinen läjä kuvaa kissan luontoa paremmin kuin söötti, mutta epäluonteva rivi, vai kuinka?
Isabelle pitää erityisesti
ystävämme eläinlääkäriä vaarallisena. Kun äärettömän ystävällinen ja taitava eläinlääkärimme yrittää kurkata pentuja edes etäältä, Isabelle alkaa puhkua kuin raivostunut härkä. Ehkä Isabelle haistoi Burressa vieraan hajun viikko sitten, kun Burrelle piti antaa pistoksena nestettä nahan alle.
Isabelle on perusluonteeltaan leppoinen, ihmisrakas ja leikkisä, mutta äitiys tekee naaraskissasta hetkeksi jotakin muuta kuin herttaisen lemmikin. Se on Emo, ja se tekee lastensa eteen kaikkensa. Kun pennut kasvavat, Emosta tulee jälleen lemmikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti