Kesä!

Että minä rakastan kesää! Aurinko hellii, ruohoon voi painua littanaksi ja vaania tuulessa keinahtelevia heiniä. Voi katsella, kuinka muhkeat sirkuttavat välipalat suhahtelevat taivaan sinellä, voi  laiskasti hutaista ohi pörisevää kimalaista.

Martta-mummu. Ihmiset sanovat, etten saisi tömähtää mummun niskaan, mutta mummu osaa sähistä niin hienosti, kuin joku eksoottinen soitin! Sitä paitsi liikunta tekee mummulle hyvää. Oletteko ajatelleet, etteivät ihmiset yleensä juokse ja sähise yhtäaikaa? Outoa!

Minä tykkään istuskella kivikissan päällä. Koirat joskus rähjäävät kissapatsaalle, mutta sen hermot ovat terästä, se ei pelkää yhtään. Mutten minäkään pelkää!

Momo, Neko ja Annabella

Tässä Momo, josta puhuin! Momo on Japanin chin, pieni, hassu höppänä. Momo ja minä ollaan maailman hyväntuulisimmat kaverukset.

Neko on isoisoisäni.  Nella- ja Martta-mummot kiusaavat Nekoa, mutta jos cation ulkopuolella kävelee vieras kissa, mummot luikkivat kiireesti sisälle ja Neko hurjistuu pörhöiseksi leijonaksi. Minä ihailen Neko-vaaria, ja isona minäkin osaan ajaa naapurin kollit tiehensä ja pissata verhoihin auringon kokoisia pallukoita. 

Annabella eli Annis. Annabellasta tulee ehkä ensi vuonna emo, kunhan sen sulhaspoika kasvaa aikuiseksi. Se on jopa pienempi kuin minä! Imee vielä tissiäkin. Mutta en saa kuulemma vielä kertoa, kuka Anniksen sulhanen on.

Hei, nyt Annis huomaa jotain!

Se on lentävä kaisla! Äkkiä kiinni, minä kannustan taustalla.

Hitsi, Annis on taitava. Täytyy myöntää, että hyppääjänä se on minua  parempi, mutta minäpä osaan kehrätä lujempaa. 

Uutta, vanhaa ja jotain sinistä

Siskoni Soma ja minä, BuRRe, silloin kerran nuoruudessamme.  Oi niitä aikoja!

Veljeni Sky ja Sampo, siskoni Metti, tätini Annabella ja minä, Burre, olemme tavattavissa Kempeleen kissanäyttelyssä  6.-7.7. Pöljät ihmiset eivät olekaan varmoja, olenko minä punainen vai creme, ja menen näyttäytymään tarkistusluokkaan. Minulle on aivan sama mitä väriä olen. Olen parasta väriä. 

Minä pienenä. Nyt olen jo viisi kuukautta vanha.

On ollut kuumaa, ja minä loikoilen päivät pitkät kissa-aitauksessa. Minä rakastan aurinkoa. Tänään satoi, ja minä komensin ihmistäni laittamaan sateen kiinni ja säätämään aurinkoa isommalle.

Martta-mummo on tulinen tyttö!

Pennut kevät 2013

Heippa pitkästä aikaa, Burre täällä! Minä olen kasvanut kauheaa vauhtia ja olen niin kiireinen nuori herra, etten ole joutanut blogeja pitämään. Olen osallistunut Match-show'n, opetellut kiipeämään ja saalistamaan, ajattanut vanhempia kissoja ja leikkinyt koirien kanssa. Minulla on koirakaveri, Momo, jonka kanssa leikin mielelläni. Momo puree minua korvasta, ja koska  minulla on sapelinrerävät kynnet, se on oppinut hyökkäämään minun kimppuuni takapuoli edellä. Se on - no, aika säälittävän näköistä. Minä puolestani puren Momoa kintereistä, hyppään niskaan ja vaaniskelen. Momo on kiva!

Minä kerran karkasin kotoa, kukaan ei tiedä miten, kotiväki vaan lähti kaupungille huvittelemaan ja minä olin omin  nokkineni ulkona kolme tuntia. Naapurin rouva kertoi kotiväelle, että kiertelen taloa ja yritän päästä sisälle. Ja olin minä lintuja hätistellyt, tietysti! 

Mutta on toinenkin syy, miksen ole pitänyt blogia, ja se voi tulla teille yllätyksenä; minä en osaa kirjoittaa. Emäntä on tehnyt sen puolestani, mutta se on aika laiska ja vanha eikä ole viitsinyt nähdä vaivaa. Onneksi Pikku Punapippurin Äiti on ahkerampi ja on tehnyt minusta, äidistäni Isabellesta ja sisaruksistani hienon kuvaesityksen. Nauttikaa!